Seppo Hyökki

”Lääkärit antoivat ymmärtää, että järjessäni on vikaa”

- Saan kiittää kiropraktikko Seppo Hyökkiä siitä, että hän passitti minut tuntemalleen neurologille, joka lähetti minut kuvauksiin Meilahden sairaalaan, Isabel Enkenberg kertoo.

Isabel Enkenberg ehti kärsiä yli 10 vuotta erilaisista oireista, ennen kuin hänet otettiin tosissaan.

- Aivokasvain saatiin pois, mutta elän nyt kaikkea muuta kuin terveen ihmisen elämää.

Teksti: Reijo Ikävalko

- En ole terve ihminen, vaikka saatankin vaikuttaa sellaiselta. Sairaus on edelleen läsnä jokapäiväisessä elämässäni. Erilaisia oireita tulee ja menee, Isabel kertoo.

Aivokasvainta hoidettiin hulluutena.

Helsinkiläinen Isabel Enkenberg, 36, on hento ja herkästi hymyilevä nainen, josta ei ikimaailmassa uskoisi, että hän on ollut vakavasti sairas.

Helmikuussa 2003 Isabelin aivojen vasemmalta puolelta poistettiin sitruunan kokoinen aivokasvain. Vei toistakymmentä vuotta, kunnes lääkärit ottivat hänen oireensa vakavasti.

lopullisen sysäyksen antoi helsinkiläinen kiropraktikko Seppo Hyökki, joka huomasi Isabelin tilan vakavuuden ja passitti hänet neurologille. Sitä ennen Isabel oli vuosien ajan saanut kokea lääkäreiden epäluuloa, huonoa käytöstä, suoraa huutoa ja pilkkaa.

”KÄVELIN PÄIN SEINIÄ”

Isabel ehti olla työelämässä viitisen vuotta, kun kummalliset oireet estivät työnteon.

- Oikea käsi meni yhtäkkiä veltoksi ja tunnottomaksi. Näkökenttä musteni äkillisesti ja saatoin unohtaa kirjaimet sekä numerot. Aika ajoin en pystynyt puhumaankaan. Kävelin myös silloin tällöin päin seiniä, Isabel kertoo.

Isabel hakeutui lääkärin puheille, ja kun ensimmäinen lääkäri ei osannut auttaa, hän hakeutui toisen luo. Sitten kolmannen ja neljännen, mutta kaikkien viesti oli samanlainen: Isabel kuvitteli kaikki oireensa tai hänellä oli niska jumissa, mikä aiheutti oireet.

Useimmat lääkärit ajattelivat, että naisella vippaa päästä. Sitä ei suoraan sanottu, mutta lääkärit alkoivat jutustella nykyajan stressistä ja nuorten naisten vaikeuksista.

TYÖTERVEYSLÄÄKÄRI HUUSI

Runsaat kymmenen vuotta sitten Isabelin pää kuvattiin, mutta ilman varjoainetta, jolla kasvain olisi löytynyt. Sairaalaneurologi antoi ymmärtää Isabelin tulleen tutkimuksiin turhaan. Niskat jumissa, kuului taas diagnoosi.

- Kun yritin kertoa työterveyslääkärille oireistani, en saanut suunvuoroa. Hän rähjäsi ja antoi ymmärtää, että olen sekä tyhmä että luulosairas. Lopulta hän kuvautti keuhkoni, ja kun mitään ei löytynyt, huuto oli entistä suurempi, Isabel kertoo.

Kun Isabelille tarjottiin koko ajan selitykseksi jumiutunutta niskaa, hän hakeutui lopulta kiropraktikolle.

- Silloin, vuonna 1996, hänen oireensa olivatkin selvästi niskaperäisiä, kiropraktikko seppo Hyökki toteaa.

- Oireet helpottivat käsittelyn jälkeen, mutta ongelmat eivät suinkaan ratkenneet, Isabel kertoo.

Ajan kuluessa Isabelin oireet pahenivat. Autoa hän ei enää uskaltanut ajaa.

- Oikea puoli meni välillä niin pimeäksi, että tuntui kuin kättä ei olisi ollenkaan. Olin ihan hukassa, mutta jatkoin työntekoa. Toimin suuren yrityksen aluesihteerinä. sattui tilanteita, etten osannut hoitaa tehtäviäni ja luulin, että minusta oli tullut tyhmä. Tunne oli ihan karmea, Isabel muistelee.

- Olin vuoden 2002 lähes kokonaan sairauslomalla, mutta burn out –nimikkeellä.

Myös Isabelin äiti huomasi, että tyttärellä oli jotain pahasti vialla. Isabel hakeutui marraskuussa 2002 uudestaan Hyökin vastaanotolle.

- En osannut ajatellakaan, että minulla olisi aivokasvain, Isabel sanoo hiljaa.

”NÄIN HETI ETTÄ JOTAKIN OLI HULLUSTI”

Kun Isabel saapui kuuden vuoden jälkeen uudestaan seppo Hyökin vastaanotolle, kiropraktikko alkoi selvittää asiakkaansa tilaa. muutaman hoitokerran jälkeen hän joutui toteamaan, etteivät kiropraktikon keinot enää auta Hyökki suositteli Isabelille, että tämä ottaisi yhteyttä yleislääketieteen erikoislääkäri Leif Lindbergiin.

- Leif testasi olemattomia refleksejäni ja ihmetteli päin seinää kävelemisiäni. Puheeni oli jo aikamoista sössötystä. Lindberg passitti minut Meilahden sairaalaan kuvauksiin ja sanoi, että asialla on kiire.

Isabelin pää kuvattiin nyt varjoaineen kanssa. Kuvausten jälkeen häntä ei enää päästetty sairaalasta pois.

- Kun päivystävä neurologi saapui, kuvio selvisi: vasen aivokuvista oli pelkkää mustaa. Koko vasen aivopuolisko oli painunut sisään niin reippaasti, että aivojen keskiviiva oli siirtynyt. Kasvain oli nyrkkini kokoinen. Se oli kasvanut aivokuoresta sisäänpäin ja työntänyt aivopuolen lyttyyn.

Leikkauksella oli kiire. Isabel kuvattiin perjantaina, sunnuntaina hänet jo leikattiin. Kuusi tuntia kestänyt leikkaus onnistui kahden aivokirurgin voimin. Kasvain saatiin pois, mutta se jätti jälkensä. Isabel on siitä lähtien sairastanut epilepsiaa ja hänellä on tukuittain muita oireita.

- Ensimmäinen vuosi oli hyvin vaikea, vaikka olin Käpylässä kuntoutuksessa. Minun piti opetella uudestaan syömään veitsellä ja haarukalla sekä kävelemään. Alkuun jopa vesilasiin tarttuminen tuntui ylivoimaiselta. Puhe oli jankkaavaa eikä lauseiden muodostamisesta tahtonut tulla mitään.

Nyt Isabel vaikuttaa täysin normaalilta. Itse hän sanoo, että sairaus näkyy ja tuntuu.

- Minulta puuttuu aivokudosta sisäpuolelta sekä aivokuoresta. elämäni on kaikkea muuta kuin terveen ihmisen elämää. On paljon sellaisia asioita, joita haluaisin tehdä, mutten enää pysty. Yksi sellainen on pianon soitto. Lauluharrastuksen olen sentään pystynyt elvyttämään.



”OLISI PITÄNYT TUTKIA”

Kiropraktikko Hyökki on onnellinen Isabelin puolesta.

- Sen, minkä huomasin marraskuussa 2002, olisi lääkäreiden pitänyt huomata jo vuosia aikaisemmin. Ei kukaan juokse lääkärissä huvikseen kertomassa tällaisista oireista, Hyökki jyrisee.

- Tulin kiittämään Seppoa siitä, että hän oli ainoa, joka ymmärsi minua. Hän myös teki hyväkseni jotakin konkreettista, Isabel kertoo.

Hyökki on jatkanut Isabelin hoitoa erikoishieronnalla.

Leikannut kirurgi arveli kasvaimen olleen Isabelin päässä jo vuosia, ellei vuosikymmeniä. Kasvain jatkoi kasvamistaan ja erään arvion mukaan se olisi tappanut Isabelin kevättalvella 2003. Leikkaus tuli viime hetkillä.

Arvoisa Arja



Kiitos kirjeestänne 4.8.2000. Kyseinen potilas, Neitsyt-maaria , saapui vastaanotolleni 24.3.2000 klo 13, ensimmäisen ja ainoan kerran. Potilaalla oli mukanaan saattajia, J K. Potilas liikkui erittäin vaivalloisesti. Ensi al-kuun tein potilaalle monipuolisen haastattelun, jossa hän kertoi, ettei hän ollut saanut lääkäriltään toivomaansa hoitoa vuoden 1999 marraskuusta alkaen.

Potilaassa havaitsin myös vahvaa ahdistuneisuutta, joka oli varmaankin psyykkisen ja fyysisen kuormituksen seurausta. Haastattelun kuluessa kävi selkeästi ilmi, että potilas oli luokiteltu issiaspotilaaksi ilman tarkempia, syvempiä ja monipuolisempia testaus- ja tutkimusohjelmia. Ainoastaan jatkuva särkylääkkeiden ja tulehdus-lääkkeiden syöminen eivät olleet hillinneet potilaan oireita. Pyysin potilasta tämän jälkeen riisuuntumaan. Se oli erittäin vaivalloista, koska vasen jalka ei kestänyt kuormitusta juuri ollenkaan voimakkaan kivun takia lonkassa.



Tutkimuksisssa hoitopöydällä havaitsin välittömästi vasemman jalan liikerajoituksen fleksiossa, ekstensiossa ja rotaatioliikkeissä. Liitkerajoitus oli n. 60-90 %.



Ottaen huomioon potilaan iän (47 v.) voin todeta 27 vuoden ammatinharjoittamis-kokemukseni perusteella, että potilaan voimakkaat särkytilat voivat sopia hyvin is-siasoireisiin, mutta ottaen huomioon edellä kuvatun liikerajoituksen ainoaksi vaih-toehdoksi jäi vasemman lonkan nivelen erittäin voimakas tulehduksellinen tila, joka oli vaikeasti kroonistunut. Sen kerroin myös potilaalle. Ainoa vahva ja selkeä joh- topäätökseni oli, että potilaan hoito oli erittäin raskaasti laiminlyöty tutkimusten ja hoidon osalta.



Vaadin potilasta ja potilaan saattajaa välittömästi hakeutumaan oman lääkärin vastaanotolle uudestaan ja vaatimaan pääsyä keinolla millä hyvänsä vasemman lonkan kuvaukseen helsinkiläiseen sairaalaan välittömästi. Pyysin myös, että potilas ilmoittaisi hoitavalle lääkärille, että tämä soittaisi minulle, jotta voisin täsmentää hänelle epäilykseni vasemman lonkan tilasta.



Soittaessani potilaalle noin viikkoa myöhemmin hän kertoi, että lääkäri ei ollut millään tavalla kiinnostunut ottamaan yhteyttä minuun. Noin kahden viikon kulu-essa potilas oli päässyt röntgeniin. Mutta yllätys olikin suuri, sillä siellä oli ku-vattu ainoastaan ristiselkä, selkä oli todettu kuvauksissa normaalin rajoissa olevak-si. Tämän jälkeen ilmoitin potilaalle, että hänen tulisi vaatia lääkäriltä ehdottomas- ti, vaikka poliisin tai tuomarin voimalla, pääsyä vasemman lonkan kuvaukseen, jossa voitaisiin todeta sen tila, ja näin ollen potilas pääsisi oikean hoidon ja tutkimuksen piiriin. Lonkan kuvaus toteutui 13.4.2000. Sen jälkeiset tapahtumat ovat kuvattuna epikriiseissä, jotka eri hoitavat lääkärit ja hoitoyksilöt ovat teille toimittaneet."



Helsingissä 14.8.2000, Seppo Hyökki