Ihana talvinen sunnuntai 1970-luvun lopulla! Lähdimme perheen kanssa
Kaivopuistoon kävelemään, minä korkeakorkoisissa talvisaappaissa.
Liukastuin. Selkään sattui, mutta kampeuduin pystyyn ja nilkutin kotiin.
Seuraavana aamuna olo oli hirveä: joka paikkaa särki eikä selkä
ojentunut luokilta mihinkään.
Silmät olivat sattuneet aika ajoin Hesarin pikkuilmoitukseen: Seppo
Hyökki, kiropraktikko, puhelinnumero. Kun ei muuta keksitty, soitin ja
pääsin aamupäivällä vastaanotolle. Käsittelyyn meno oli oma historiansa,
mutta oleellista oli vastaanotolta poistuminen: kävelin suorin vartaloin
kotiin. Se siitä selän nitkahtamisesta. Muutama päivä meni selkä
hellänä, sen jälkeen en enää muistanut kokon liukastumista. Paitsi että
välttelin kävelyä peilikirkkailla jäätiköillä, korkokengissä.
Vuosien mittaan on ollut ankaria päänsärkyjä, vuoroin ranteet, vuoroin
olkapäät ovat olleet niin jomottavina, että niihin on suositeltu
leikkausta, ja välillä olen vain ollut kokovartalojumissa. Olen aina
päättänyt ensin kokeilla, pystyykö Seppo auttamaan. Yleensä hän on
motkottanut, että miksi ihmeessä olet päästänyt itsesi tällaiseen
kuntoon - mutta hoitanut meikäläisen jälleen kerran täyteen toimintaan.
Yhtään leikkausta ei ole tarvinnut tehdä.
Juu, välillä Se Ratkaiseva Niksautus on tehnyt tosi kipeää! Mutta sen
jälkeen leviävä lämmin rentous palkitsee monin kerroin muutaman sekunnin
"salamaniskun". Puhumattakaan, kun odotettavissa on taas tunne, että voi
tehdä mitä vain.
Lihakseni, luustoni ja sydämeni onnittelevat sinua Seppo!
Kristiina Harju