Seppo Hyökki

Kiropraktikot täydentävät lääketieteen hoitomuotoja

Suomessa on harrastettu kansankiropraktiikkaa vuosikymmenten ajan, kansanperinteenä isältä pojalle erilaisia hoitomenetelmiä käyttäen.

Eräänlaisen ’luonnonvalinnan’ ansiosta vain todella taitavat ja hyviä tuloksia jatkuvasti saaneet kansankiropraktikot ovat pysyneet kansan suosiossa ja pystyneet jatkamaan toimintaansa. Vaikka heillä ei ollut muodollista koulutusta, he monen vuoden käytännön kokemuksen myötä hankkivat ainutlaatuisen intuitiivisen käsityksen kehosta ja sen toiminnasta.

Tämän kokonaisvaltaisen, ihmisläheisen näkemyksen ohella monen monet kiropraktikot ovat suorittaneet yksityisiä opintoja anatomiassa, fysiologiassa ja itse kiropraktisessa hoidossa niin koti- kuin ulkomailla.

On syytä korostaa, ettei kansankiropraktiikka hoitomuotona ole suinkaan pelkkää ’niksauttelua’. Aluksi toteamme vaivan laadun, sen jälkeen sovellamme tarpeenvaatimia toimenpiteitä. Niistä mainittakoon kiropraktiikan lisäksi mm. erilaisia hierontahoitomuotoja, aku-, hermorata-, jalkapohja-, sekä vatsahieronta. Neuvomme myös ravitsemuksen ja muiden henkilökohtaisen terveydenhoidon asioissa.

Edelläkävijällä ei koulutusta

Nykymuotoisen kiropraktiikan alkuunpanija ja koulutuksen järjestäjä (David Daniel Palmer, 1895) ei ollut koulutukseltaan lääkäri, lääkintävoimistelija, sen enempää kuin kuntohoitajakaan, vaan tavallinen ihminen vailla korkeampaa koulusivistystä. Koulunkäymättömyys ei siis ollut esteenä nykymuotoisen kiropraktiikan alulle panemiselle ja ja koulutuksen järjestämiselle!

On tietysti mahdollista, että kansankiropraktikkojen riveihin on mahtunut jokunen nk. puoskari. Mutta niinhän mahtuu minkä tahansa parantaja-ammattiin.

Olemme hyvillämme kiropraktiikan saamasta hyväksymisestä koululääketieteen edustajien taholta. Vielä pari kolme vuotta sitten kiropraktiikka oli kuin kirosana. Tässä on ilmeisesti käymässä niin kuin akupunktiolle viime vuosina. Kun akupunktio 60-luvun lopulla tuli Suomeen ja sillä alettiin hoitaa ihmisiä, oli hyvä ettei tuomittu linnaan! Entä tänä päivänä? Akupunktio on nyt lääkintöhallituksen ja AKH:n hyväksymä opetushoitomenetelmä lääkäreille, sitä käyttää Suomessa lähes 1000 lääkäriä!

Lääkärien huoli asemastaan

Kuitenkin jonkin ilmiön havaitseminen terveyttä edistäväksi ei loogisesti suinkaan merkitse sitä, että se automaattisesti tulisi lääkintähenkilökunnan monopoliksi, niin kuin näyttää tapahtuvan. Yhtä loogisesti voitaisiin ehdottaa, että kansanparantajien toiminta hyväksyttäisiin, heille annettaisiin muodollisia pätevyysvaatimuksia ja heidän toimintansa rekisteröitäisiin. Tämä sopisi erityisesti tähän tilanteeseen kun muistamme että maassamme on noin 800 000 selkäsairasta potilasta, jotka Tri Valtosen mukaan hoidettaisiin kuntoon 6 laillistetun kiropraktikon avulla ja kouluttamalla 1,5 v:ssa 12 lääkintäjumpparia kiropraktikoiksi.

Tämä koululääketieteen pyrkimys kaiken terveydenhoidon monopolisointiin ei voi olla tuomatta mieleen, että lääkärikunta ehkä pelkää menettävänsä otettaan ja (ennen kaikkea) ansioitaan. Siellä saattaa olla lääkärikunnan keskuudessa alitajuista pelkoa sitä tilannetta kohtaan, että ihmiset vihastuisivat niin, että ymmärtäisivät itsehoidon ja ”pehmeän” vaihtoehdon merkityksen oman terveydenhoitonsa edesauttamisessa – ja käyttäisivät apuna pelkästään luonnonmenetelmiä, kansanparantajia ja –hierojia.

Tämä pelko on ilmeisen perusteeton: emme usko lääkäreiltä työn loppuvan näin helpolla. Uskomme että lääkärikuntaa tarvitaan tietyntyyppisissä ja tietyn vaikeustason omaavissa sairaustiloissa ja että heidän työtään täydentämään tarvitaan suuri joukko ennaltaehkäiseviä ja hoitotyötä tekeviä ammattikuntia, niiden joukossa myös kansankiropraktikkoja.

Edellä oleva teksti on Seppo Hyökin vastine Uudessa Suomessa aiemmin julkaistuun tri Erkki Valtosen kirjoittamaan tekstiin

Kiropraktiikan eettiset ja moraaliset kysymykset Suomessa - lainaus tulevasta kirjasta.